Markkinakettu

Miksei Suomessa ole Yliopistourheilua?

  • Miksei Suomessa ole Yliopistourheilua?

Tuon otsikon mukaisen kysymyksen esitti minulle yksi Suomessa pelaava jalkapalloammattilainen, joka on asunut Suomessa nyt kolmisen vuotta ja joka ihmettelee suomalaista urheilukulttuuria. Täytyy myöntää, että vaikka tuo tieto on itselläni ollut luonnollisesti jo vuosia niin vasta näin ilmoille sanottuna, sitä alkoi itsekin miettiä - niin, miksi ei?

Onko kyse rahasta?

Kyse ei voi olla rahasta kun miettii mitä kaikkea yliopistoissa ja korkeakouluissa opetetaan ja kuinka paljon opiskelijoita niissä on, joten mistä on kyse? Varmaan monella on tästä aiheesta paljon tietoa, mutta tilanne vain ihmetyttää.

Onko kyse eriarvoisuudesta?

Siitähän Suomessa on monessa asiassa kyse, ei saa nostaa toista ihmistä toisen edelle eli paremmaksi. Se ajatus opetellaan jo ala-asteella ja tuo ideologia tulee vastaan monissa paikoissa varsinkin urheilunympärillä tämän tästä. Huippu-urheilijaa ei saa tukea, eikä hän saa julkisesti olla ylpeä itsestään tai yleensäkään saa menestyä - sehän saa muut näyttämään huonolta.

Tämä ajatus on varmaan se perustava syy, miksei yliopistoissa olisi esimerkiksi jalkapallo tai jääkiekkosarjoja, joissa jokaisella yliopistolla ja korkeakoululla olisi yksi oma joukkue. Näihinhän joukkueisiin pääsisi ainoastaan olemalla oikeasti hyvä lajissaan ja koska urheilussa paremmuus perustuu oikeisiin tapahtumiin ja näyttöihin, ei paperilla tapahtuva paremmuus olisikaan ratkaiseva, joten siksi tämä ei varmaan Suomessa onnistu/ole onnistunut. Eihän valtiokaan voisi tällaistä toimintaa tukea.

Yliopistoissa tapahtuvan liikunnan tulee olla hauskaa ja sosiaalista - huippu-urheilu ei aina ole hauskaa, se on kovaa työntekoa, ja jos katsoo suomalaisten nuorien (yleistys) mielenkiintoa tehdä kovaa työtä lukemisen tai pelaamisen sijaan, niin siinä toinen nykysyy miksei tällainen voisi Suomessa toimia.

Kulttuuriperinne

Suomalainen kulttuuriperinne on niin erilainen kuin esim Englannissa tai USA:ssa tai jopa Venäjällä - voittaminen on ok ja siitä pitää tehdä jatkumo, perinne, joka jatkuu kymmeniä, satoja vuosia. Suomessa yliopistot ja korkeakoulut varmasti kilpailevat keskenään monellakin eri alalla ja tavalla ja varmasti myös urheilussa mutta miksei huipputasolla? Se varmasti auttaisi suomalaista huippu-urheilua pärjäämään.

Korkekoululiikunnan suosituksia (otteita) 2011

Korkeakoulujen liikuntapalvelujen kehittäminen on myös aiempaa vahvemmin tunnistettu
osaksi suomalaisen korkeakoulujärjestelmän kehittämistä. Ammattikorkeakoulu-
ja yliopistolakien uudistamisen yhteydessä (16.6.2009) eduskunta edellytti, että
maan hallitus seuraa, miten korkeakoulut järjestävät liikuntapalveluja opiskelijoille, ja
ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin opiskelijoiden liikuntapalvelujen edistämiseksi.

Vaikka korkeakoulujen liikuntapalveluihin on kasvavassa määrin kiinnitetty huomiota,
suomalaiselta korkeakoululiikunnalta on puuttunut selkeä viitekehys ja asetetut
tavoitteet. Tähän epäkohtaan Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) aloitteesta ja opetus-
ja kulttuuriministeriön tuella perustettiin helmikuussa 2010 korkeakoululiikunnan
asiantuntijatyöryhmä, johon kutsuttiin puheenjohtajiksi korkeakoulujen rehtorien
neuvostojen edustajat ja jäsenet opiskelijoista, korkeakoulujen liikuntatoimista,
opiskeluterveydenhuollosta sekä liikunta- ja terveystieteiden asiantuntijoista.

  • Korkeakoulu panostaa korkeakoululiikuntaan (poislukien opiskelijan mahdollinen omarahoitusosuus) vähintään 30 euroa / opiskelija / vuosi.
  • Korkeakoulussa on vähintään yksi korkeakoululiikunnasta ja sen suunnittelusta vastaava päätoiminen työntekijä / 5000 opiskelijaa.

Suomalaista korkeakoululiikuntaa ja sen tavoitteita ja tarkoitusta on mahdollista lähestyä
mielekkäästi ainakin kahdesta viitekehyksestä käsin. Ensimmäisen muodostaa
kunkin korkeakouluyhteisön oma opiskelu- ja työympäristö, jossa liikunnalla ja tasokkailla
liikuntapalveluilla on mahdollista edistää yhteisön opiskelu- ja työkykyä, terveyttä
ja hyvinvointia.

Tällä hetkellä korkeakoulut ovat suomalaisen koulutusjärjestelmän ainoa osa, jossa liikunnalla ei ole minkäänlaista virallista asemaa.

Työryhmä katsoo, että korkeakoululiikuntaa ja sen osa-alueita koskevalle pitkäjänteiselle tieteelliselle tutkimustyölle on selkeä tarve ja tilaus.

Eli noita edellä otettuja otteita lukiessa huomaa sen että urheilu on korkeakouluissa vain aine, jolla pyritään edistämään jaksamista ja hyvinvointia - sen ei katsota olevan yliopistotason koulutusta vastaavan ammatin hankkimista, tai siis että ammattiurheilu ei ole yhtä hyväksyttävää kuin akateeminen tutkinto....

Jos korkeakouluissa olisi huippujoukkueet edes parissa kansainvälisesti merkittävässä lajissa niin eikö jo se olemassaolollaan mahdollistaisi sellaisten "ei koulussa" pärjäävien nuorten mahdollisuuksien optimointia heidän tulevaisuudelleen eikä "putoamista" väliin. Sillä harvoissa kaupungeissa on edes puoliammattilaisjoukkueita, joissa pelaamalla nuori aikuinen voisi ansaita elantonsa...

 

Vielä tutkimuksesta pari otetta loppuun

 

Suuressa osassa korkeakouluja liikuntapalveluiden kehittämisvastuu oli opiskelija- tai
ylioppilaskunnalla tai opiskelijajärjestöillä, mutta useassa korkeakoulussa oli myös
oma liikuntasuunnittelijansa, -päällikkönsä tai -lehtorinsa. Muutama yliopisto mainitsi
omat yliopistoliikuntayksikkönsä, joissa palvelut suunniteltiin. Joissakin korkeakouluissa
palveluiden kehittämisestä vastasi rehtori tai yksittäinen lehtori. Henkilökunnan
liikunnasta vastasi usein henkilösuunnittelija tai henkilöstöpäällikkö.

Hieman alle puolessa korkeakouluista ei liikuntaa pystynyt sisällyttämään osaksi opintoja.
Yleisintä oli, mikäli liikuntaa pystyi sisällyttämään osaksi opintoja, että liikunta
osana opintoja oli vapaaehtoista ja mahdollista vain osalle opiskelijoista. Lähes yhtä
usein, noin joka kymmenennessä korkeakoulussa, kaikille opiskelijoille oli mahdollista
liikunnan sisällyttäminen osaksi opintoja vapaaehtoisesti. Lähes joka kymmenennessä
koulussa liikunta oli osa opintoja osalle opiskelijoista.

Moni korkeakoluista mainitsi tekevänsä yhteistyötä urheiluakatemian kanssa. Opiskelijat,
jotka kuuluvat urheiluakatemiaan, saattoivat myös joissakin kouluissa saada
liikuntapalveluita enemmän käyttöönsä. Muutama koulu ilmoitti, että tukee opiskelijoita,
mikäli he osallistuvat arvokilpailuihin, mutta kovin järjestelmällisiä tuenjakamisperusteita
ei kouluilla ollut. Muutamassa koulussa oli huippu-urheilijoille yhdyshenkilö,
jonka kanssa he pystyivät sopimaan opintoasioista, jotta kilpailuihin osallistuminen
ja harjoittelu olisi mahdollista.

Muutamissa vastauksissa tuotiin myös esille yliopiston johtoon kohdistuvaa kritiikkiä,
sillä liikunta usein tulee tärkeänä osana esiin esimerkiksi juhlapuheissa, mutta
konkreettisempia tekoja kaivattiin liikuntapalveluiden kehittämiseksi. Palveluiden kehittämisen
haasteena oli usein resurssien vähäisyys. Haasteena pidettiin sitä, miten
liikuntapalvelut saataisiin perusteltua taloudellisesti kannattavaksi ja taloudellinen tuki
saataisiin pysyväksi. Muutaman koulun vastauksessa tulikin ilmi, että liikuntapalvelut
haluttiin saada osaksi opiskelijan tuki- ja hyvinvointipalveluja. Pääasiassa korkeakoulujen
vastauksista tuli ilmi, että liikunta oli osa koulun toimintaa jossakin määrin,
mutta yhdessä vastauksessa tuli ilmi, että ongelmallista oli ylipäätään saada liikuntapalvelut
hyväksytyksi osaksi koulun toimintaa...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Alexius Manfelt

Kyllä jokaisella urheilijalla on mahdollisyys päästä yliopistoon, suorittaa vain tarvittavat alkuopinnot ja pääsykokeet, niin tie aukeaa. Mutta suuri osa urheilijoita lopettaa peruskouluun, osa toki hankkiutuu johonkin ammattiin. Mutta ei yliopistosta voi saada opiskelupaikaa vain urheilemalla, siis yleensä näin meillä Suomessa. Meillä koulutus on parempaa kuin niissä jenkkilän ns. yliopistoissa joihin mennään urheilemalla. Miksi pitäisi tukea jotain erityisryhmää, jolla ei ole muuta kuin ehkä asennevammoja?

Käyttäjän Markkinakettu kuva
Kari Oksanen

Moro Alexius ja kiitos kommentistasi,
Miksi urheilijat olisivat sen erikoisemmin erityisryhmä kuin matemaatikot, fyysikot, lääkärit, teologit.... jokaisella on oma erikoisalansa ja jos se johtaa korkealaatuiseen ammattiin kuten ammattiurheilu niin missä se ero menee?
Asennevammoja voi olla myös näissä muissa ryhmissä ja ajattelussa että ammattiurheilija pääsisi jotenkin helpommalla.
Olen samaa mieltä että meillä on parempi peruskoulutus mutta kysymys onkin miksi meillä ei ole yliopistourheilua ja tuliko tässä se vastaus: ammatin haluavat urheilijat ovat asennevammaisia lukutaidottomia idiootteja(!)

Käyttäjän kaminiitto kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Vaikka kerran satuin polin hallikisoissa 1000 metrin juoksun voittamaan, niin silti suhtaudun perin nuivasti akateemiseen kilpaurheiluun. Lavatanssi ja vastaava sosiaalinen toiminta sopii yliopistoille paremmin. Se jopa myötävaikuttaa perheiden perustamiseen sosiaalisen kanssakäymisen lisääntymisen kautta. Kaljabileet on huonoin vaihtoehto kohdata vastakkainen sukupuoli.

Monet tutkimukset tukevat sitä yleistä käsitystä, että paritanssista on tavattoman monta etua myös mielenterveydelle fyysisen terveyden lisäksi. Varmaan tämä ajatus hyväksytään julkisesti myös "piireissä" sen jälkeen kun eri alojen lääkärit alkavat tervehtiä toisiaan. Psykiatri William Glassier kirjassaan Possitive Addiction kertoo näistä tanssin eduista:
1. Paritanssi stimuloi hippokampusta, aivoalue, joka säätelee mielialaa, prosessoi ja tallentaa tilallista informaatiota ja liikkeiden koordinaatiota.
2. Opittujen liikkeiden prosessointi luo mahdollisuuksia mielikuvien laajentamiselle.
3. Endorfiinien ja tiettyjen onnellisuuteen liittyvien hormonien vapautumisen vuoksi estää masennusta
4. Parantaa hermosolujen välityskykyä, varsinkin koska mukana on myös laulu ja musiikki
5. Aerobisen tekijän läsnäolo saattaa jopa kaksinkertaistaa aivojen verenkierron ja happitasapainon, mitä edesauttaa hermosolujen parantunut välityskyky.
6. Parantaa lihasten rakennetta ja estää sydänsairauksia
7. Luo mahdollisuuksia taistella esimerkiksi Alzheimerin tautia vastaan, koska auttaa lisäämään väli- ja etuaivolohkojen aktiviteettia
8. Lisää kykyä työskennellä ja ajatella nopeammin sekä luo mielikuvituksessa uusia yhteyksiä eri asioille.

Liikkuminen musiikin rytmiin ja liikkeiden sovittaminen musiikkiin on eräiden väitteiden mukaan olemassa olevista toiminnoista niitä monimutkaisimpia ja siinä on pantava peliin suuri osa koko inhimillisestä aivokapasiteetista. Tämän väitteen totuusarvosta en osaa sanoa mitään, mutta mielenkiintoinen se on tällaiselle lavatallustelijalle.

Tanssia aliarvostetaan. Tanssi sopii kaiken ikäisille ja sen avulla voidaan pysyä kunnossa. Tanssi auttaa halitsemaan tasapainoa ja vartalon koordinaatiota, mutta sen lisäksi siitä on suuri apu masennuksen hoidossa. Masennuksesta kärsivä ihminen on menettänyt elämänhalunsa, mutta musiikin ja tanssiharjoittelun avulla sen voi saada takaisin. Musiikki stimuloi ja tanssin yhteydessä pääsee kosketuksiin toisten ihmisten kanssa. Selkä suoristuu ja sitä päästään elämänsyrjään taas kiinni.

Tanssi sisältää montaa terapeuttista elementtiä, joten sen avulla saavutetaan monta kärpästä yhdellä iskulla. Se koskettaa fyysistä, psyykkistä, mentaalista ja sosiaalista puolta ihmisissä. Esimerkiksi harvassa aktiviteetissa pääsee koskettamaan toista ihmistä. Sosiaaliset pelot poistuvat ja itseluottamus kasvaa, kun säännöllisesti käy tansseissa. Hyvä tanssimusiikki tuo mieleen onnen tunteen ja herättää jo uuvahtamaan päässeen ruumiin.

Käyttäjän jkas kuva
Joonas Salminen

Muutamalla yliopistolla on oma jääkiekkojoukkue, joka pelaa jotain suomi-sarjaa, 2.div tai 3.div. Jalkapallon puolelta en tiedä sen suuremmin, mutta esimerkiksi Jyväskylässä JPS, joka pelaa Itä-Keski-Suomen piirin 3.div on paljolti liikuntatieteellisen opiskelijoilla vahvistettu joukkue. Samantapaisia esimerkkejä varmasti löytyy, mutta opiskelun ja urheilun yhdistäminen samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa ei ole Suomessa saanut tuulta purjeisiin. Itse olisin mieluusti pelannut jääkiekkoa yliopisto-opiskelun ohella, yliopiston omassa joukkueessa, jos sellainen olisi ollut.

Käyttäjän Markkinakettu kuva
Kari Oksanen

Moro Joonas,

Eli tästä päätellen jotain toivoa saattaisi olla jos joku käsittäisi sen että kaikilla ei ole edes varaa ajatella yliopisto-opiskelua (asunto, kirjat yms) mutta ulkomailla on yliopistoja, jonne pääsee opiskelemaan koska on hyvä urheilija eli mennään urheilu edellä mutta samalla hankitaan ammattitaito kirjoista - tottakai aina mahtuu myös niitä joita kirjat vain ei kiinnosta mutta urheilusta tulee ammatti, ja näitä ammattiurheilijoita taas tarvitsemme kansana!

Käyttäjän jkas kuva
Joonas Salminen

Siinä on hyvät ja huonot puolensa tottakai. Jenkeissä nämä koripalloon liittyvät stipendiaatit eivät ole kaikkia miellyttäneet. Esim. lähiaikoina ollut tappelu yliopistokoripallon pelissä sai valmentajan sanomaan, että "te olette etuoikeutettuja, kun olette edes päässeet yliopistoon urheilun kautta, muistakaa se". Tottakai valtio voisi luoda tietynlaisen akatemia idean, jossa saataisiin suhteutettua yliopisto-opiskelua urheiluun, mutta sinne ei pääsisi pelkillä urheilutaidoilla. Tiedä tästä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset